Miten on mahdollista, että Mico syntyi edellisvuonna? Siis en saanut lasta viime vuonna, vaan ihan oikeasti edellisvuonna! Miten siitä on niin paljon aikaa? Mutta silti tuo on niin pieni... Ymmärtää paljon, juttelee paljon, touhuaa ja oppii uutta, mutta on vasta 1,5-vuotias. Ja miten musta on tullut tällainen kamala kiukuttelija, joka pitää lastaan mukamas niin isona? Miksi on helpompaa suunnitella olevansa pohtiva ja järkevä kasvattaja, mutta kun ensimmäiset kasvatuskonfliktit tulevat eteen, onkin itse kiukkuileva kakara? Kaikki periaatteeni lentävät romukoppaan kun en jaksaisi käskeä montaa kertaa. Ja miksi pitää käskeä? Miksei voi lapsen antaa tutkia jotain mikä häntä kiinnostaa ja itse katsoa vierestä että tutkiminen pysyy turvallisissa rajoissa? Jos kylpyhuone on nyt se juttu johon pitäisi saada tutustua, niin miksi sinne ei saa koskaan mennä? Miltä itsestäni tuntuisi jos kodissa olisi paikka jossa ei saisi käydä? Miksen voisi vain istua vieressä ja katsoa ettei mitään lennä pyykkikoneeseen tai vessanpönttöön ja ettei shampoot leviä lattioille ja ettei lattiakaivojaskat ole suussa? Miksi pitää ensin käskeä tiukasti ja seuraavaksi uhata että kohta äiti suuttuu jos et nyt heti tottele ja sitten vielä karjaista päälle? Miksi lapsi ei saa olla utelias ja toteuttaa luontaista tutkimishaluaan?

Joku jossain kertoi tajunneensa, että lapselle voi näyttää vanhemmankin vajaavaisuuden. Sen, että vanhempikin voi erehtyä. Jos vaikkapa lapsen mielestä pikkuauto on saatava hoitoon mukaan, mutta äidin mielestä se on huono idea. Kun äiti on ottanut auton pois jättääkseen sen kotiin, ettei se vaan häviä, ja kun lapsi saa kamalan itkukohtauksen, niin miksei voi antaa periksi jos on kyse (aikuisen mielestä) näin pienestä asiasta? Miksei voi sanoa, että äiti ei tiennytkään että auto on nyt noin tärkeä, saat ottaa sen mukaasi, mutta muista että se voi hävitä. Miksi pitää väkisin tapella ja kantaa huutavaa lasta autoon? Vain auktoriteetin tähden? Ettei lapsi luule saavansa tahtoaan läpi? Ja miksi tänäänkin sängyssä tapeltiin yli tunti päiväunille menosta, kun lapsi olisi tahtonut leikkimään? Pappa pelasti tilanteen soittamalla ovikelloa, eikä Mico nukkunutkaan päiväunia ollenkaan. Ehkä tänään ei nukuttanut. Miksi pitää yrittää olla auktoriteetti "kun nyt kuuluu nukkua, niin sinua väsyttää aivan varmasti". Yöunille meno oli kyllä helpompaa kuin pitkiin aikoihin - siitäkin ollaan siis tapeltu. Ja paljon.