Niin tehtiin terveestä tytöstä sairas myrkyttämällä. Tehtiin haaveilevasta energiapakkauksesta kiukkuinen, kulahtanut ja väsynyt kummajainen. Kokonaisesta Puolinainen. Pistettiin toden teolla pohtimaan kuolemaa. Annettiin mahdollisuus olla ja touhuta lasten kanssa, mutta vietiin voimat nauttia siitä täysillä.

En ole katkera, en kysy miksi minä. Olen huolissani, pettynyt, menettänyt luottamukseni elämään. Olen optimistinen ja luottavainen, mutta pelokas.

Ja kaikesta tästä valittamisesta tunnen huonoa omatuntoa, sillä niin monella on asiat huonommin.

 

 

Täällä ollaan kyselty, miten voin ja mitä kuuluu. Olen pahoillani, etten ole kirjoitellut. Minulle kuuluu hyvää, edelleen ja taas. Sen saavat aina kaikki kyselijät kuulla, samoin sen, että hoidot ovat käynnissä ja olen kestänyt ne ihan valtavan hyvin ja päässyt helpolla ja ja ja...

Sain siis kymmenen kertaa sytostaattia (Taxotere) tiputuksena, samalla oheislääkkeitä (Herceptin ja luustolääke) ja vielä sytostaattia tablettina (Xeloda). Kunnon coctail siis. Tablettimuotoinen sytostaatti jatkuu edelleen, samoin oheislääkkeiden tiputuksissa käynti kolmen viikon välein. Olen onnellinen että pahin syto loppui, muutaman päivän uupumus yms. sen jälkeen olivat jo aika tuskastuttavia loppua kohden. Toisaalta minulle tuli pelokas olo kun yksikin lääke vietiin, heti aloin taas pelätä pahinta. Minut myös pakotettiin päättämään haluanko vielä lapsia vai sädetetäänkö myös munasarjani. Syöpä on hormonaalinen, mikä tarkoittaa sitä että raskaaksi en enää uskaltaisi/saisi tulla, sillä uusi raskaus vilkastuttaisi hormonitoimintaa mikä puolestaan antaisi syövälle lisävirtaa. Edessä on siis sädehoidolla aiheutetut vaihdevuodet. Kyllä, ahdistaahan se, sillä olin ajatellut ja lääkärin kanssa keskustellut vielä lasten teosta myöhemmin, mutta nyt on oltava (ja olenhan minä) onnellinen näistä kahdesta täydellisestä ihmisenalusta. Parempi kaksi lasta ja äiti, kuin kolme lasta ilman äitiä. Kun nyt saisi nauttia edes näistä kahdesta riittävän kauan. Joka päivä mielessä pyörii kuolema ja se, monenko vuoden päästä se on edessä.

 

Kolme rintasyöpää sairastanut Katariina Rautalahti sanoi rintasyöpää käsittelevässä artikkelissa: "Jos edes hetken saisin vielä vierailla siinä maailmassa. Tuntea luottamusta, olla viaton."

 

Lisäys: Tajusin juuri, etten ole tainnut täällä kertoa, että syöpä oli levinnyt maksaan ja luustoon. Tämän sain tietää jo aika pian leikkauksen jälkeen, mutta en ole tainnut asiasta mainita... Siksi siis niin kovat coctailit lääkkeidenkin suhteen. Kesällä viimeksi olin kuvauksissa (magneettikuvaus, tietokonetomografia ja sydämen ultraääni), joissa selvisi että pesäkkeet ovat osin pienentyneet. Hoitovastetta oli siis näkyvissä. Sydämeen taas oli tullut pieni pysyvä häiriö Herceptinistä. Seuraavat kuvaukset ovat marraskuun alussa.