Kylläpä taas vierähti kuukausi nopeaan, yhtään en ole ehtinyt edes ajatella blogielämää..

Sädehoidot väsyttävät ja laittoivat suoliston sekaisin, mutta nyt onneksi jo helpottaa. Viisi sädehoitokertaa on enää edessä, mutta iho ei ole kärsinyt lähes ollenkaan. Hieman punottaa, mutta hyvin lievästi.

Munasarjojen sädetys sitten olikin asia erikseen. Alavatsani suolisto osui hoitoalueelle, ja suuttui tosissaan. Viikon ajan istuin vessassa monta tuntia päivässä, itkin ja tuskailin. Mico istui vieressäni vessan lattialla ja yritti leikkiä, välillä lohdutti äitiä. Nyt hän ensimmäisen kerran oli näkyvästi huolissaan äidistä. Tämän vessaepisodin seurauksena sain sitten vielä erittäin kivuliaat peräpukamat. Että sellaista joulunalusaikaa..

Olen onnekseni päässyt perheterapeutin kanssa juttelemaan, ja hän antoi todella hyviä vinkkejä siihen, miten voin käsitellä asiaa lasten kanssa. Mico sai hoitaa äidin vatsaa kun en oikeasti ollut niin kipeä, ja kas kummaa kun helpotti! Mico oli tästä todella ylpeä, eikä olisi lopettanut hoitamista ollenkaan. Ompelimme myös syöpämörön, johon Mico saa purkaa tunteitaan, ja joka heitettiin pois silmistä ja mielestä joulun ajaksi. Pipi-sanaa en myöskään saa käyttää omista vaivoistani, koska lapsi yhdistää siten omat pipinsä minun "pipiini", ja saattaa esim. luulla, että jos hänen sormeensa tulee pipi, leikataan sekin pois kuten äitin pipi tissi. Yhtenä päivänä Micoa sattui kakkaaminen, kun hänellä oli kova vatsa. Hän meni aivan paniikkiin siinä pöntöllä istuessaan, huusi ja rimpuili hysteerisenä. Uskon tämän johtuvan siitä, miten hän viikon seurasi vessassa tuskaani, jota en pystynyt peittämään.

 Joulupäivän Mico-enkeli

Joulun aika oli muuten aivan ihanaa ja ihmeellistä, täynnä yllätyksiä. Ennen joulua sain Lounais-Suomen syöpäyhdistykseltä 300e joulurahaa, mitä en meinannut uskoa todeksi. Tämän kertominen sai monet tutut ja vieraat itkemään. Raha tuli enemmän kuin tarpeeseen. Jouluaatoksi kutsuimme äitini ja hänen miesystävänsä sekä mieheni perheen meille. Äitini teki ruuat, ja vietimme mukavan ja rauhallisen aaton rakkaiden kanssa. Siinä ihania lahjoja avatessani minulle tuotiin vielä yksi paketti. Ihmettelin, kun lahjaa tuotiin kuin kukkaa kämmenellä. Paketin sisältä löytyi laatikko, jonka sisällä oli laatikko... Sisimmässä laatikossa oli kirjekuori, ja näin heti muiden ilmeistä että jotakin erityistä on tulossa. Kuoresta löytyi kolme sivua pankin talletustietoja ja 910 euron shekki. Kaksi ystävääni olivat järjestäneet keräyksen mm.facebookissa, jonka tarkoituksena oli ilmeisesti ollut, että ihmiset eivät lähettäisi minulle joulukortteja, vaan laittaisivat niihin menevät rahat kyseiselle tilille. Keräys oli kuitenkin "hieman" paisunut, ja moni oli laittanut rahaa paljon enemmän. En kyynelehtimiseltäni pystynyt lukemaan lahjoittajien listaa, olin lähes shokissa.

”Tahtoisin hiljaa kiittää

lahjoista elämän:

ilosta arkisesta,

tuesta ystävän.

 

Tahtoisin kiittää tiestä,

jonka saan kulkea,

lapsista jotka täällä

syliin saan sulkea.

 

Kiittäisin rakkaudesta,

lämmöstä vuosien.

Matkasta yhteisestä,

se jatkukoon edelleen.”

  Mico saattaa pukin ulos ja Miisa tuhoaa pakettia.

 Joulukorttikuusi kiinnostaa Miisaa.

 Mico tuhoaa piparitaloa Tapaninpäivänä.

 Äiti ja sen tyttö.