Lauantaina olin pojan kanssa isoäitini veljen hautajaisissa, jossa sain oikein hautajaiskärpäsen pureman! Aloin suunnitella omia hautajaisiani kuin häitä konsanaan! Selasin virsikirjaa ja mietin toiveitani järjestelyjen suhteen. Se oli oikeastaan ihan terapeuttista..

Vaikka en niin läheinen vainajan kanssa ollut, halusin mennä kunnioittamaan hänen muistoaan, koska hän sairastui syöpään samaan aikaan kuin minä. Poikani on myös ollut kiinnostunut kuolemasta ja hautajaisista, joten nyt oli hyvä "tilaisuus" nähdä nekin. Isäni lauloi kolme laulua tilaisuudessa, ja ne saivat kyyneleet virtaamaan. Poika oli etukäteen kysellyt että miksi siellä täytyy itkeä, ja olin vakuuttanut että meidän ei tarvitse. Siinä hän sitten kirkon penkillä pyyhki kyyneleitä naamaltani ja kyseli miksi ne valuvat paidan sisään... Etenkin "Sydämeni tänne jää" sai padot aukeamaan.

Lauantai siis meni hautajaisia suunnitellessa, mutta sitten sunnuntaina kärpänen vaihtui ihan lennossa! Hääkärpänen puraisi pitkästä aikaa. Tuntuu jotenkin niin utopistiselta, että edellisenä päivänä mietin omia hautajaisiani ja seuraavana päivänä häitäni! Olemme lykänneet häitä vain rahan takia, eikä sitä siis vieläkään ole, mutta... mies sattui jossakin sivulauseessa kysymään että kuinka paljon etukäteen pitää varata kirkko, ja siinä se sitten oli. Hän ei ehkä tarkoittanut mitään, mutta nyt olen jo ostamassa vihkoa johon teen jokaiselle suunniteltavalle asialle oman sivun, ja selailin hääsivustoja yms. Mietin, että jos nyt alkaisin suunnitella ja tehdä valmisteluja, ja häät olisivat 1,5 vuoden päästä, niin ehkä pääsisin vähän halvemmalla. Tekisin puvun äitini kanssa, ja kutsukortteja yms. pikkuhiljaa... Katsotaan. :)