Istun tässä Miran vierellä, Mira sanelee ja minä ( Miran äiti) kirjoitan.

03.10.2012 vastaisena yönä jouduin soittamaan itselleni ambulanssin hirvittävien päänsärky- ja oksennusoireiden vuoksi. Kaksi viikkoa ennen tätä olivat edelliset  kohtaukset. Silloin minut kotiutettiin ensiavusta ja nuo kaksi viikkoa menivät suht noraalisti. Väsymystä ja päänsärkyä kyllä oli ja käveleminen ol vaivalloista, myös niska särki.
Tuolloin 03.10 Salon sairaalan ensiavusta iltapäivällä olisivat lähettäneet minut kotiin, mutta sanoin, etten pärjää siellä lasten kanssa, haluan Tyksiin. Ei siellä ole tilaa, sanottiin. Kuitenkin tilaa löytyi ja minua lähdettin viemään Tyksiin.
Siitä en sitten muista enempää. Jarnolle oli soitettu sieltä ja hän ymmärsi, että nyt kannattaisi tulla, tilanne oli muttunut huonoon suuntaan.
Äitini ja muiden kertomuksen mukaan, en reagoinut muuhun kuin hirvittävään pääkipuun. Huusin kuin eläin ja huiskin nyrkeillä. Olin rauhaton ja kivulias. Itse muistan vain hirvitävän tuskan, kuin pää räjähtäisi kappaleiksi. ( huomasin , että Miralla oli vas. puolen hemi,) äiti kirjoittaa.
Sitten aloin nähdä painajaisia, vedenpaisumuksesta, oli karhuja, rottia, hiiriä ja muita ötököitä. En uskonut kun äiti yritti selittää niitä uneksi. Olin vihainen ja löinkin, tottahan nuo ovat. Elin kahden kodin väliä, Uittamolla ja Salossa. En kuitenkaan muistanut yhtään, että meillä on uusi koti Salossa.
Sairaalapappi kävi kaksi kertaa siellä luonani, mutta en oikein muista siitä. Florence, tuo ihana perheterapeutti oli kanssamme kaksi kertaa ja auttoi meitä ja lapsia, antoi ajatuksia ja ohjeita. Kiitos niistä ! Myöhemmin kerroin niistä painajaisista ja tiesin ne epätodeksi.
08.10 minut siirrettiin Saloon Tk.n os.2, täällä olen lähellä kotia ja Jarnon ja muidenkin läheisten on helpompi olla luonani.
Kärsin kovista kivuista jotka ovat lähinnä niskassa ja alaselässä. Rauhoittavaa lisättiin aina kun kivut yltyivät ja kipupiikkejä sain useita päivässä, vaikka kipupumppu antoi lääkettä sännöllisesti. Olin niin väsynyt ja peloissani noista kivuista, mutta niitä vaan ei saatu minusta pois. Halusin lopulta rauhoittavan niin suureksi, että saan vain nukkua, tietämättä mistään. Samalla kuitenkin olin surullinen kun en nähnyt lapsiani. en muistanut, että he olivat olleet luonani. en pystynyt kommunikoimaan heidän kanssaan, vaikka kuinka yritin sanoa, ei sanat olleet ymmärrettävissä. Yritin katsoa, mutta en nähnyt kunnolla, vain hahmoja. Oikea silmäni oli tosi kipeä.
Kaksi viikkoa sitten minulle laitettiin nenä-mahaletku,mahani ei ollut toiminut 3.10 jälkeen lainkaan ja olin oksennellut. Jostakin sen on tultava(tukos).
Ei se minua häirinnyt, mutta oksentelu oli ikävää. Onneksi sitten saatiin suolikin toimimaan.
Kivut vaan eivät hellittäneet ja äiti soitti jo toistamiseen Tyksiin syöpähoitajalleni. Mietin jo vaihtoa Meri-Carinaan. Jos kuolisin, kuolisin sitten kauniisti.
Tällä viikolla sitten päätettiin vaihtaa kipulääkettäni. Nyt saisin Morfiinia. Ei mitään väliä mitä, kunhan vain pääsisin niistä. En jaksa enää, haluan luovuttaa.
Lääke alkaa vaikuttaa nopeasti. Neljän viikon hiljaiselon jälkeen, minullaon paljon asioita joita haluan selvittää.
Nyt olen niin onnellinen, kivut ovat poissa. Tiedän kuolevani tähän, luulin kuolevani jo kolme päivää sitten yöllä. Ei se minua peloittanut yhtään. Olen helpottunut.  Perjantaina 02.11 haluan , että Jarno tulee, että isi tulee, äiti on jo täällä. Haluan myös lapset tänne. Äiti kysyy, haluanko hyvästellä mummun. Haluan , ja äiti soittaa hänelle ja saan hyvästellä hänet. Miten kerron lapsille, haluan soittaa Florencelle ja kysyä: Jos kerron lapsille, että ehkä kuolen ja jos en kuolekaan, saako lapset siitä jotain traumoja. Oli hyvä puhelu, sain vahvistusta kertomiselle.
Tänään 4.11 aloin oksennella ja lopulta taas laitettiin nenä-mahaletku.
Äiti oli murheissaan siitä, että se taas jouduttiin laittamaan ja näytääkin siltä, ettei sitä ehkä olisi tarvittukaan :/

Luonani on käynyt paljon ihania, tärkeitä ystäviä ja sukulaisia. Kotipostilaatikkoon on tullut lukuisia kirjeitä . Tänne on tullut kukkasia, kortteja kirjeitä, esineitä. En voi kyllin kiittää kaikkia minua ja perhettäni muistavia ja tukevia ihmisiä ja yhteisöjä. Kaikille ystäville, sukulaisille, tuntemattomille, ystävän ystäville jne...sydämestäni iso, iso kiitos!! 

Mieleni on tyyni ja rauhallinen, olen kertonut toiveeni hautajaisteni suhteen. En halua, että rahaa käytetään niihin kuin mitä on pakko. En halua mitään kukkalaitteita. Toiveeni on, että yhden valkoisen / vihreävalkoisen ruusun saa tuoda ja mieluummin rahat lasten tilille. Toivon lauluja; Mun sydämeni tänne jää ja Valssi Miralle, jonka isi ja äiti tekivät minulle 1 vuotiaana. Toivon myös, että Lotta ja Noora laulaisivat. Myös muut saisivat laulaa, tykkäisin siitä.
Lapsille kerroin, että kun kuolen, olen pilven reunalla ja ohjaan sieltä teitä, enkä koskaan lakkaa rakastamasta teitä, vaikka en tällä olekaan. Ja isi voi ottaa teille uuden rakastavan äidin joskus.                      Sain hyvän idean eräältä ystävältä; Lastenhuoneiden väliseen tilaan maalataan kaunis, valkoinen pilvi ja sen renalle hylly, mihin voi sitten laittaa äidin valokuvan ja enkelin ja yläpuolelle lampun josta lähtee valon säteet näihin.