Onpas ollut hiljaista täällä...

Noh, on meillä ohjelmaakin ollut: maanantaina viimeiset päiväpuistotreffit, tiistaina Mammiksella siivoilemassa, keskiviikkona asioilla, ja eilen Mammiksen syyskauden avajaisissa. Siellä oli aivan ihanaa pitkästä aikaa, vaikka Micosta on kyllä kesän aikana tullut oikea hirviö muita lapsia kohtaan. Pikku kullannuppu pahoinpitelee kaikki lähelle osuvat pikkuiset! Alkukesästä se alkoi. Kaikki suunnilleen saman kokoiset tyttölapset saivat turpiinsa tuon tuosta. Lätäriä ja nyrkkiä naamaan, hiuksista repimistä, puremista...kamalaa! Ja nyt, juuri kun olin kovaan ääneen ihmetellyt että miksi juuri samanikäiset tytöt joutuu kohteeksi, päätti poika laajentaa uhrikavalkaadiaan ja siirtyi myös poikiin. Niin alkoivat myös saman ikäiset pojat saada turpaan. Ja viime päivinä ei enää koolla/iälläkään ole ollut väliä. Lapsi kuin lapsi. Turpiin tulee. Olen ollut tyytyväinen puistotreffeihin, tulee edes sen kerran viikossa oltua kunnolla ja pitkään puistossa Micon kanssa, mutta kuitenkin olen kaivannut Mammiksella olon helppoutta: voin vain istua ja juoruta ja Mico leikkii onnellisena yksinään sekä muiden lasten "kanssa"...mutta nyt onkin juostava perässä sielläkin ja vahdittava ettei taas joku raukka kiltti pienokainen saa selkäänsä meidän pikku kriminaalilta! ÄÄÄ! Niin, ja tämän lisäksi se puree vanhempiaan. Mulla on ihan kamalia jälkiä käsissä ja jaloissa, sekä olkapäässä ihan fritsun näköinen jälki, kun tämä lapsukainen tulee aamuisin herättämään puremalla! ÄÄÄ! Miten sen saa lopettamaan???

Tänään sitten oli Fafin siunaustilaisuus. Kaunis tilaisuus, vaikkakin Mico huusi kirkossa vähän väliä kuin syötävä, ja heitteli tavaroita pitkin kirkon penkkejä. Virsien aikana oli tyytyväinen, löi käsiä yhteen ja tanssi innoissaan. :D Noh, onneksi paikalla oli lähes pelkästään lähisukulaisia.. Toisaalta oli tosi raskas päivä, mutta toisaalta sain eräänlaisen rauhan, kun saimme vielä hyvästellä Fafin.

Mico ja pappa (eli isäni :) ) Fafin hautajaisissa. Pitkä ja pätkä. ;D