Tänään on ollut joku salainen perjantai 13. päivä. Ihan taatusti.

Olin aamulla ottamassa Micon puuroa pois mikrosta. No sehän oli lähes kiehuvaa, tippui käsistäni paljaalle säärelleni ja jalkaterälleni, ja mikä pahinta, Mico seisoi toisessa päässä keittiötä ja sai puuroa silmäluomeensa! Itse kivusta huutaen nappasin tietysti ensimmäisenä huutavan lapsen kainalooni ja silmään kylmää vettä. Luomi turposi ja punoitti, jalka myös. Vähän ajan päästä ei onneksi näkynyt enää mitään, joten ei hätää. Seuraavaksi, Micon syödessä uutta puuroaan, aloin leikellä kaalia elämäni ensimmäiseen kaalilaatikkoon. Veistin siinä sitten ison loven peukalooni. Kun peukalo ei enää puolen tunnin jälkeen pahemmin vuotanut ja Micokin pääsi syöttötuolistaan pois, jatkoin leikkaamista. Ja uudestaan. Ja samaan kohtaan. Nyt sattui vielä enemmän ja verta tuli vielä enemmän (siis leikkasin laastarin "läpi", toim.huom.). Nyt jo itketti. Ja vieläkin se perhanan haava vuotaa, jotain kirkkaampaa kylläkin. Ja kaalilaatikosta tuli kuivaa.

Ja nyt vielä Akukan blogissa tuli esiin asia, joka saa mut näkemään punaista. Siis jos lapsen opettaa kantoliinaan, se tulee riippuvaiseksi. Ja jos lasta pitää liikaa sylissä se tulee riippuvaiseksi. Jos lapsen ei anna yhtään itkeä se oppii siihen että itkemällä voi ilmaista tunteitaan ja saada sen minkä tarvitsee. Ja jos nukutaan perhepedissä niin Voi Herran Jestas Mihin Sinä Sen Opetat! Eihän se nuku ikinä omassa sängyssään! Ja jos sitä imettää eikä anna tarpeeksi ajoissa kiinteitä, niin voi kamala oppiiko se ikinä puremaan tai syömään sitten ollenkaan?! Niin että mitä? Mitäs varten ne vanhemmat on ja mitäs varten niitä lapsia tehdään? Sikiskö että niistä päästäisiin äkkiä eroon? Ne ei varmaan koskaan opi itsenäiseksi eikä pärjää elämässä jos niille antaa läheisyyttä ja vastaa niiden tarpeisiin? Ja lapsistahan ei saa olla vaivaa. Niiden kuuluu elää siinä sivussa hiljaa ja kädet ristissä. Vai? Mitä jos kuitenkin ajateltaisiin niitä ihmisinä? Mahtaisko ne oppia ajattelemaan omilla aivoillaan ja vaikkapa ilmaisemaan itseään? Tai ehkä Micokin asuu äidin helmassa 41-vuotiaana. Asukoon.

(Edit.) Mä en ainakaan tykkää nukkua yksin. Jos aikuiset saa nukkua vierekkäin, niin mikäs ihme niistä lapsista tekee sen erilaisempia? Jos sängyssä on tilasta pulaa niin tehdään sitä tilaa - jatketaan vaikka sänkyä. "Ja mitenkäs sitä parisuhdetta sitten hoidetaan?" No kuulkaas vaikka lattialla. Nih.