Yritin vastata Lotan haasteeseen jo edellispäivänä ja kertoa kuulumisia, mut kun painoin "tallenna" niin tietty se katos. Suutuin niin kovin että päätin lopettaa koko bloggauksen, koska tekstiä oli kiitettävästi. Mut, kun kukaan ei kuitenkaan olis jaksanu kaikkee lukee, ni parempi ehkä näin.

Lotta siis haastoi mut taas vaihteeks, tällä kertaa näin:

"Ota kuva lähimmästä ikkunasta avautuvasta maisemasta, tai jos olet ulkona, kuvaa bloggausympäristösi. Liitä kuva blogiisi ja kerro, missä yleensä bloggaat (kotona, töissä, kirjastossa, kahvilassa, you get my point) ja onko kuvassa kyseessä normaali bloggausympäristösi. Haasta mukaan haluamasi määrä muita bloggaajia ilmoittamalla haasteesta heidän kommenttilaatikkoihinsa."

*tähän tulee kuva meidän maisemasta kunhan pääsen kotiin ja muistan ottaa kuvan ja jaksan laittaa sen koneelle ja ehdin ladata sen blogiin*

Mä bloggaan nyt koulussa, mut yleensä kyllä kotona. Nykyään vaan kotona olo menee Micon kanssa olemiseen niin 99%:sti, et kuten huomaatte, en oo pahemmin koneella istunu. Kun Jarno menee nukuttaa Micoa, päätän tehdä koulutehtäviä, mut sitä ennen istahtaa vähäks aikaa sohvalle. Sit alkaakin ihmeellisesti ramasee ja saatan ottaa kirjan käteen, mut kas kummaa silmät lurpsahtaa, ja sit jarno herättää mut puolen yön aikaan kun on menossa nukkuu. Viikonloputkin on ollu täynnä ohjelmaa, ja pahemmaks vaan menee. Lauantaisin oon siis Salossa pitämässä uimakouluja, kylläkin vaan pari tuntia alkuillasta. Eli ei siinä vielä mitään. Viime viikonloppu menikin sitten vauva- ja perheuinninohjaajakoulutuksessa samaisessa Salon uimahallissa. Kun siellä olin ollut reilut 10h/päivä, nukahdin melkein pystyyn päästyäni Halikkoon äitini asunnolle, johon myös Jarno ja Mico tulivat. Tilkkujen yöhönkään en päässyt vaikka olin lupautunut, koska sunnuntaiaamuna piti olla uimahallilla taas klo 7.45. Tämä aamu meni Caribiassa vauvauintiharjoittelussa, kuten monet muutkin aamut tulee menemään. Illat ja viikonloput taas menee koulun työharjoittelussa, kuurojen senioreiden palvelutalossa, sekä avustushommissa Kiskossa. Että silleen. Eilen pääsin jopa Mammakeitaalle asti, huomasi ettei oltu sielläkään pahemmin käyty, kun Mico roikkui lahkeessa ekat puoli tuntia. Siis lapsi joka ei koksaan vierastanut eikä ujostele ketään.

Terveisin Mira, joka on unohtanut miten sanotaan "ei" mielenkiintoisille työ- ja koulutustarjouksille.

Aijuu, ja haastan taas kaikki.