Oman päänsä kanssa juuri ja juuri pärjää.

Mutta miten pyörittää arkirutiineja ja huushollia niin,

että perhe saa edelleenkin ruuan eteensä ja puhtaat

paidat päällensä. Riittääkö raha, kestääkö perhe

henkisesti. Mitä traumoja tästäkin lapsiraukoille jää,

mitä sukulaisetkin sanovat.

 

Kun nyt on tämä syöpä.

Mutta ei mennä siihen vielä.

Ne ovat nyt nuo olohuoneen verhot, jotka vaativat

ensiapua. Kuinka pitkään ne ovat roikkuneet ikkunoissa

noin puolustuskyvyttöminä kuviot kalvenneina? Mars

kangaskauppaan ja uusia verhoja valkkaamaan.

Kun nyt on tämä syöpä.

 (Nuoren perheen selviytymisopas)

 

Elämässä piti tapahtua muutos. Odotettiin vauvaa ja oltiin suunniteltu elämää taas vuosi eteenpäin. Miten odotinkaan niitä perhekahviloita ja äitikerhoja! Viikko Miisan syntymän jälkeen iskettiin päin pläsiä. Kutsu lääkäriin: "Saat täältä sellaisen reseptin."

Miisa rinnalla syömässä ja Mico vieressä leikkimässä. "Sinulla on pahalaatuinen sairaus."

"Niin mitä se tarkoittaa?" Ei mitään aavistusta vielä tässäkään vaiheessa.

"No sinulla on rintasyöpä."

Romahdus.

Miisa edelleen rinnalla, Mico paniikissa. Mitä äidille tapahtui? Mitä täti sanoi?

Ilman mitään ennakkovaroitusta, sanottiin että voin ottaa lapset mukaan. Minkä helvetin takia?! Ajoin shokissa neuvolaan, meillähän oli aika sinne.