"Minä kunnioitan sitä kukkivin köynnöksin, sillä se on minun arpeni. Minun arpeni on kaunis, koska se saattaa pelastaa minun henkeni."       -Niina Repo: Arpi-

Ja paskat. Rumahan se on. Ällöttävä suorastaan. Mutta kyllä, olen siitä onnellinen. Mitä jos sitä ei olisikaan?

***

Nuorempana sitä nautti moottoripyöräilystä ja benjihypyistä. Nyt on vasta 24-vuotias aikuinen, joka pelkää kuolemaa. Pelkää jokaisella automatkalla kolaria. Pelkää rappusissa kaatumista ja tuhopolttoja. Ja voihan sitä joku vaikka räjäyttää talon. Uskaltako mennä kauppakeskukseen, jos vaikka joku suunnitelee joukkomurhaa? Kun nyt tästä syövästä olen päättänyt selvitä, niin kai sitä kohta johonkin muuhun kuolee?

***

Mitä jos tämä syöpä olisi lapsellani? En tietäisi miltä toisesta tuntuu. Sattuuko? Saan olla onnellinen, että MINÄ sain tämän. Nyt ymmärän, miksi äitini diagnoosipäivänä kysyi, miksei tätä annettu hänelle. Kyllä MINÄ kestän. Tämähän on helppo sairaus! Voin elää lähes normaalisti. Saan olla lasteni kanssa. He ovat kunnossa. Mitä pienistä uupumuksista ja muista sivuoireista? Jaksan kuitenkin nauttia lapsistani. Saan hyvällä omallatunnolla suunnitella tulevaisuuttani uudelleen. Tai olla suunnittelematta.

Sairaalan käytävillä sitä näkee ja kuulee niin paljon pahempaa. Varsinkin lastenosaston läheisyydessä. Kyllä minulla on asiat hyvin.